Hej på er! Här går det finfint med Jojo och vi trivs i Sverige. Jobbet rullar på och jag har lärt mig alla rutiner och hästarna. Jojo är fortfarande spänd i nästan alla lägen, men hon äter och dricker bra. Dessutom är hon sur vid utfodringen, vilket tyder på att hon börjar bli hemmastadd. Jag har ridit tre eller fyra lektioner i veckan, dressyr, bomdressyr samt hoppning, och känner redan att jag fått ahaa-upplevelser samt förbättrat min egna sits.
Nina har ridit Jojo igenom två gånger och hon har slappnat av en del. Under helgen startade vi första tävlingen i Sverige, men mer om det i ett annat inlägg.
Folk här har ett helt annat synsätt än hemma i Finland angående hästhållning. Här är alla mycket mer avslappnade med sina hästar. Våra GP hästar går i samma leriga hagar, äter inte något från burkar, skydd i hagen är inget de känner till och de får gå ute i terrängen. Hemma känns det att alla är hysteriska över allt, man kan inte låna ut sina hästar för uteritter och hästhållningen är helt förvriden. Kanske jag bara lyckades komma till en anläggning där hästar får vara hästar? Hur som helst så trivs jag bra och ser ljust mot framtiden!
Moikka kaikille! Täällä kaikki on hyvin, ja me viihdymme Jojon kanssa Ruotsissa. Työ etenee ja olen jo oppinut kaikki rutiinit sekä hevoset. Jojo on vieläkin jännittynyt monessa tilanteessa, mutta hän syö ja juo normaalisti. Lisäksi hän on vähän vihainen ruokinnan aikana, joten eiköhän hän ala kotiutumaan. Itse olen ratsastanut kolme neljä valmennusta viikossa, koulua, puomikoulua ja esteitä, ja olen nyt jo saanut ahaa-elämyksiä ja omasta mielestä oma istuntakin on parantunut.
Nina on ratsastanut Jojon läpi pariin otteeseen jotta hän vähän rentoutuisi. Viikonloppuna osallistuimme ensimmäisiin koulukisoihin täällä, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Ihmisillä täällä on ihan erilainen näkemys hevostaloudesta Suomeen verrattuna. Kaikki ovat täällä paljon rennompia hevostelun suhteen. Meillä GP hevoset kulkevat samoissa mutaisissa tarhoissa, eivät syö mitään purkkiruokaa, eivät tiedä mitä suojat ulkona tarhoissa on ja saavat käydä ulkona maastoilemassa. Kotona on tuntunut siltä, että ihmiset ovat hysteerisiä kaikesta, ei voida lainata hevosia maastoilua varten ja hevostenpito on jotenkin vinksallaan. Ehkä vain pääsin paikkaan jossa meidän ajatukset hevostenpidosta kohtaavat ja missä hevoset saavat olla hevosia? Kuinka vaan, ainakin katson tulevaisuuteen hymyillen!
Nina har ridit Jojo igenom två gånger och hon har slappnat av en del. Under helgen startade vi första tävlingen i Sverige, men mer om det i ett annat inlägg.
Folk här har ett helt annat synsätt än hemma i Finland angående hästhållning. Här är alla mycket mer avslappnade med sina hästar. Våra GP hästar går i samma leriga hagar, äter inte något från burkar, skydd i hagen är inget de känner till och de får gå ute i terrängen. Hemma känns det att alla är hysteriska över allt, man kan inte låna ut sina hästar för uteritter och hästhållningen är helt förvriden. Kanske jag bara lyckades komma till en anläggning där hästar får vara hästar? Hur som helst så trivs jag bra och ser ljust mot framtiden!
Moikka kaikille! Täällä kaikki on hyvin, ja me viihdymme Jojon kanssa Ruotsissa. Työ etenee ja olen jo oppinut kaikki rutiinit sekä hevoset. Jojo on vieläkin jännittynyt monessa tilanteessa, mutta hän syö ja juo normaalisti. Lisäksi hän on vähän vihainen ruokinnan aikana, joten eiköhän hän ala kotiutumaan. Itse olen ratsastanut kolme neljä valmennusta viikossa, koulua, puomikoulua ja esteitä, ja olen nyt jo saanut ahaa-elämyksiä ja omasta mielestä oma istuntakin on parantunut.
Nina on ratsastanut Jojon läpi pariin otteeseen jotta hän vähän rentoutuisi. Viikonloppuna osallistuimme ensimmäisiin koulukisoihin täällä, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Ihmisillä täällä on ihan erilainen näkemys hevostaloudesta Suomeen verrattuna. Kaikki ovat täällä paljon rennompia hevostelun suhteen. Meillä GP hevoset kulkevat samoissa mutaisissa tarhoissa, eivät syö mitään purkkiruokaa, eivät tiedä mitä suojat ulkona tarhoissa on ja saavat käydä ulkona maastoilemassa. Kotona on tuntunut siltä, että ihmiset ovat hysteerisiä kaikesta, ei voida lainata hevosia maastoilua varten ja hevostenpito on jotenkin vinksallaan. Ehkä vain pääsin paikkaan jossa meidän ajatukset hevostenpidosta kohtaavat ja missä hevoset saavat olla hevosia? Kuinka vaan, ainakin katson tulevaisuuteen hymyillen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti